*

Tiera Laitinen

EU-luomulogo - luonnonmukaisuudesta piittaamatta

EU on julistanut opiskelijoille kilpailun luomulogon suunnittelemiseksi. Uusi yleiseurooppalainen luomumerkki painetaan kaikkiin EU:n alueella tuotettuihin valmiiksi pakattuihin luomutuotteisiin, ja sen käytöstä tulee pakollista.

Ensi kuulemalta tuntuu hassulta, että luomumerkistä on katsottu tarpeelliseksi tehdä pakollinen. Luomuushan ei ole sellainen epäilyttävä ominaisuus, jota tuottajat ehkä haluaisivat kuluttajilta salailla, kuten vaikkapa geenimuunnellut raaka-aineet. Päinvastoin, tuotteen luomuus on myyntivaltti, joka tuodaan näkyvästi esille ja yleensä myös varmennetaan jollakin luomumerkillä. Monissa Euroopan maissa onkin jo käytössä tunnettu ja arvostettu kansallinen luomumerkki.

Ja siinäpä se ongelma taitaa ollakin, EU:n näkökulmasta. EU-merkki ei kiinnosta tuottajia, koska oman markkina-alueen merkki on jo kuluttajille tuttu. Tyypillisen brysselmäinen ratkaisu on, että jos yhteiselle merkille ei ole markkinoilla kysyntää eli eurooppalaiset eivät sellaista kaipaa, niin annetaan se sitten pakolla.

EU:n tavoitteena lienee, että kun euroluomumerkki on saatu pakolliseksi ja kuluttajat ovat oppineet sen tuntemaan, tuottajat kyllästyvät uhraamaan pakkaustilaa useammalle saman asian kertovalle logolle ja luopuvat nykyisistä kansallisista luomumerkeistä. Näin olisi jälleen yksi pieni kansallisten erityispiirteiden joukko saatu hävitettyä. Tällainen piilotavoite sopisi hyvin yhteen mm. jokin aika sitten uutisoidun mainosten järvimaisemakiellon kanssa. (Kuinkahan totta se maisemajuttu oli, vaikutti minusta hieman liian absurdilta jopa EU:n tekosiksi?)

Yhteistä luomumerkkiä voi tietysti perustella sillä, että sen avulla kuluttajat tunnistavat luomutuotteet helposti kaikkialla Euroopassa. Olisiko todella niin, että luomua kaipaava kuluttaja ei sitä ulkomailla tunnista, jos merkki on eri kuin kotimaassa? Tuollainen oletus on melkoista ihmisten älyn aliarvioimista.

Yksi hauskimmista asioista ulkomailla asuessa on nimenomaan se, että saa oppia uudet tavat tehdä tuttuja asioita. Luomun tunnistaminen on tästä mainio esimerkki. Suomessa meillä on aurinkoinen pelto, Ruotsissa olen oppinut etsimään KRAV-logoa ja Itävallassa asuessani tutustuin sikäläiseen tähkämerkkiin. Ranskasta en muista varsinaista luomulogoa, mutta siellä opin, että luomuviljely on ranskaksi "agriculture biologique". (Höpsö termi sinänsä, ikään kuin tehomaataloudessa ei kasvatettaisi biologisia organismeja.) Tämän kaiken ilon EU haluaa nyt siis minulta riistää: tulevaisuudessa sama tuttu ja tylsä merkki on vastassa kaikkialla. Taas yksi pieni luovuuden murunen siiottu pois euroopalaiselta pöydältä. Taas yksi pieni syy vähemmän ulkomailla käymiseen ja paikalliseen kulttuuriin tutustumiseen.

Kansalliset luomulogot ovat syntyneet kuluttajien kysynnästä luonnonmukaisen kehityksen seurauksena. Luomuun kuuluu myös läheisyys ja pienimuotoisuus: oma kansallinen merkki kertoo, että tuote on ympäristöystävällinen kuljetusmatkojenkin osalta. Ulkomailta tuodussa tuotteessa erilainen luomutunnnus tuo persoonalliset terveiset toisesta ruokakulttuurista, kiihottaen ruuanlaittajan mielikuvitusta ja innostusta. Suuri ylikansallinen luomumerkki tuntuu jo ajatuksena jotenkin - teolliselta.

Jos yleiseurooppalaiselle luomumerkille on todella tarvetta ja kysyntää, ei sen käyttöönottoa tietenkään pidä minun pikku ilojeni vuoksi estää. Mutta kun EU yleensä vannoo vapaan markkinatalouden nimiin, miksi tätä asiaa ei voi jättää markkinoiden ratkaistavaksi? Ottakoon EU:n yhteisen luomumerkin käyttöön kuka haluaa, pitäytyköön kansallisessa kuka haluaa. Sen sijaan että antaisi kaikkien kukkien kukkia, EU haluaa tehoviljellä eurooppalaisen luomumerkistönkin homogeeniseksi: logodiversiteetti pois! Miksi monimuotoisuus ei olekaan rikkaus, kun se toteutuu maiden välisinä pieninä kulttuurieroina?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

mirjaleenaisoaho (nimimerkki)

Kun kaikki on alistettu yhden luomulogon alle. Sen jälkeen geenimanipuloitujen elintarvikkeiden tuhottua luomun ja täten luomulogon maineen, on kaikki ja lopullinen elintarvike/maatalousvalta suuryritysten gmo-tuotannolla.

Toivottavasti olet jo päätynyt ainoaan mahdolliseen ratkaisuun ja että erotaan EU:sta ja ollaan mallina muille.

Toimituksen poiminnat