Tiera Laitinen

Suomen kansallisötökkä: hirvikärpänen

Postiluukusta kolahti hiljattain Uplannin luonnonsuojelualueita esittelevä vihkonen. Siinä kerrotaan myös, että Uplannin maakuntahyönteinen on punahärö (Cucujus cinnaberinus). En tiedä, mikä tekee kyseisestä ötinkäisestä luonteenomaisen juuri Uplannille, mutta ainakin se on ihan nätti. Se näyttää pieneltä viininpunaiselta eskimopuikolta, jolla on mustat jalat ja tuntosarvet.

Siitä johduin ajattelemaan, että Suomella ei taida vielä olla omaa nimikkoötökkää. Tämä vakava puute on heti korjattava, joten nimeän täten maamme kansallishyönteiseksi hirvikärpäsen (Lipoptena cervi).

Hirvikärpästä ei tunnetusti saa hengiltä ainakaan millään moottorisahaa vähäisemmällä välineellä. Sen sitkeähenkisyys kuvastaa kansamme peräänantamatonta kamppailua olemassaolonsa ja vapautensa puolesta suurvaltojen puristuksessa. Vaikka Stalinin puna-armeija yritti sitä vuosien ajan liiskata, hirvikärpänen se vain suristeli ja pörrytti sodan lopuksi vielä Hitlerinkin nenänaluskarvoja.

Hirvikärpänen on hiljainen ja syrjäänvetäytyvä otus, joka enimmäkseen piileskelee pusikossa ohikulkijoita tarkkailemassa ja miettii, mitä ne siitä oikein ajattelevat. Sen korkein toive on päästä jonkin ison ja mahtavan eläimen matkaan, esimerkiksi Yhdysvaltain presidentin audienssille.

Löydettyään mieleisensä isännän ja pyrähdettyään sen turkkiin hirvikärpänen pudottaa siipensä. Samoin Suomikin on EU:hun liityttyään innokkaasti hankkiutumassa eroon riippumattomuudestaan ja itsenäisestä toimintakyvystään.

Kansallishyönteisen lisäksi tarvitsemme tietysti maakuntahyönteiset.

Lapin inisevien ilmavoimien mahti on maankuulu, joten Lapin tunnukseksi tulee hyttynen.

Suomenruotsalaisten nimikkohyönteiseksi sopii banaanikärpänen. Sen nimessä kun on tuo hieno kansainvälinen b-kirjain, jonka korostetun soinnillisesti ääntämällä voi kätevästi erottautua junttisuomalaisista. Lisäksi banaanikärpäset seilaavat laivoilla ja asuvat sivistyneesti sisätiloissa.

Pohjanmaa tarvitsee komian nimikko-otuksen. Koska alueella on runsaasti maitotiloja, luonnollinen valinta pohjalaisten maakuntahyönteiseksi on itikka.

Savolaisille sopii sokkopaarma. Sillä on ovela saalistustaktiikka: se lentää äänekkäästi päristen kehää uhrin pään ympäri, kunnes tämä tulee hulluksi ja on helppo puraistava. Käytös kuvaa mainiosti savolaista keskustelukulttuuria.

Helsingin nimikkohyönteiseksi valitsen sittiäisen, koska ne eivät ole maakuntien ötököiden kaltaisia erakoita, vaan kunnon kaupunkilaisten tapaan viihtyvät lajitoveriensa kanssa samassa läjässä.

Maakuntahyönteisten listani on vielä vajaa. Ehkäpä lukijat voivat täydentää kommenttiosastolla?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Janne G Pirinen (nimimerkki)

Hienoa suvaitsevaisuutta. Hirvikärpänenhän on suhteellisen tuore mamu.

Karjalan nimikkoötskäksi tukkimiehentäi.

Janne G Pirinen (nimimerkki)

Mikähän maakunta olisi niin rohkea että nimittäisi satiaisen nimikkohyönteisekseen?

siviilitarkkailija (nimimerkki)

Aivan mahtava !!! Luonnontutkija on puhunut. Maamme kulttuuriperintö on rikastunut...hirvikärpäsellä.

Toimituksen poiminnat