*

Tiera Laitinen

Satu Hyvän hallitsijan kansainvälistymisestä

Olipa kerran pieni kansa, joka eli pienessä syrjäisessä maassa. Maa oli takapajuinen ja köyhä, mutta sen asukkailla oli kova tahto kehittää maataan. He näkivät, että muutamissa muissa maissa asiat olivat paremmin: ihmiset olivat vauraampia, tiede edistyneempää, teollisuus tehokkaampaa ja kulttuuri kukoistavampaa.

Innokkaimmat pienen maan kansalaiset lähtivät edistyneempiin maihin oppia saamaan. Opittuaan kukin oman alansa mestariksi he palasivat takaisin. Taiteilijat ryhtyivät kuvaamaan pientä kotimaataan ja sen kansaa ja hakivat innoitusta kansan vanhoista tarinoista ja perinnekulttuurista; he loivat taiteen kultakauden, jonka vertaista ei ollut ennen nähty eikä ole nähty sen jälkeenkään. Kirjaviisautta oppineet käänsivät ulkomaiden tietoa maan omalle kielelle ja ryhtyivät sekä opettamaan sitä kansalle että tutkimaan sen avulla pienen maan ominaisuuksia; he rakensivat myös maalle koulujärjestelmän, jota sittemmin saavuttiin ihailemaan kaikkialta maailmasta, ja korkeakoulujärjestelmän, joka teki pienestä kansasta yhden maailman sivistyneimmistä. Tekniikan ja talouden taitajat perustivat maahan teollisuutta ja muita yrityksiä, jotka tekivät pienestä maasta yhden maailman rikkaimmista.

Pieneen maahan muutti myös jonkin verran ihmisiä kehittyneemmistä maista.  He kunnioittivat pienen maan kansaa, opettelivat sen kielen ja sopeutuivat paikallisiin oloihin eivätkä vaatineet pienen maan muuttamista lähtömaidensa kaltaiseksi. Mukanaan he toivat  tietonsa ja taitonsa, joiden avulla he kehittivät pienen maan yhteiskuntaa ja edistivät sen omaa kulttuuria.

Useimmat pienen maan asukkaat eivät halunneet lähteä vuosikausiksi ulkomaille. Se ei estänyt heitä hyötymästä täysimääräisesti kansainvälisestä edistyksestä. He oppivat maanmiehiltään, lukivat maailmankirjallisuutta ja matkustelivat ehkä huvikseen jos varaa oli. Mutta ennen muuta he rakensivat omaa yhteiskuntaansa kotimaassaan.

Satakunta vuotta myöhemmin pienen maan Hyvä hallitsija huomasi, että kansainvälisistä yhteyksistä oli ollut hyötyä. Koska hän oli Hyvä ja halusi edistää kaikkea hyödyllistä, hän päätti ryhtyä edistämään pienen maan kansainvälistymistä.

Hallitsijan ongelma oli, että pienen maan kansa oli jo ihan oma-aloitteisesti hankkinut kaikki tarvittavat kansainväliset yhteydet. Vientikauppa veti, tieto liikkui ja kulttuurivaihto kukoisti. Näitä asioita olisi ehkä voinut tukea vielä lisää, mutta se ei olisi ollut hallitsijamaista; hallitsijan ei tule seurata sitä, minkä kansa on jo aloittanut. Hallitsijan tulee olla edelläkävijä: hänen tulee visioida suuria uudistuksia ja määrätä kansa visioitaan toteuttamaan.

Hallitsija päätteli, että koska riittävä määrä kansainvälisyyttä oli ollut hyvä, enempi olisi vielä parempi. Ensiksi hän kiinnitti huomionsa siihen ongelmaan, että siihen asti ihmiset olivat saaneet itse valita omien mieltymystensä ja taipumustensa mukaan, paljonko kansainvälisiä yhteyksiä hankkivat. Tämä oli väärin, sillä jos kansainvälisyys on kivaa yhden mielestä, se on toki kivaa kaikkien mielestä; kaikki eivät vain sitä itse ymmärrä, ja siksi heidät on määrättävä nauttimaan siitä. Niinpä hallitsija määräsi aluksi pakollisen vaihto-opiskelun kaikille opiskelijoille.

Sitten hallitsija vähensi vastavalmistuneiden koulutusta vastaavia virkoja, jotta nämä lähtisivät ulkomaille töihin - siltä varalta, etteivät vaihto-opiskellessaan olleet vielä tarpeeksi kansainvälistyneet. Lisäksi hän sääti, että jos virkaa haki ulkomainen hakija, tämä oli aina valittava omien kansalaisten ohi. Niinpä pienen maan korkeakoulutetut kansalaiset virtasivat muihin maihin koulutustaan vastaavaa työtä etsimään. Hallitsija näki, että se oli kansainvälistä, ja siis Hyvä.

Sitten hallitsija kiinnitti huomionsa kansainvälisten ihmisten maahan saamiseen. Aluksi hän kielsi maan oman kielen käyttämisen korkeakouluissa, jotta kansainvälisten ihmisten olisi hyvä tulla niihin opiskelemaan. Sitten hän kielsi maan oman kielen taidon vaatimisen kaikilla työpaikoilla, sillä se oli työvoiman vapaan liikkuvuuden ja kansainvälisten ihmisten kotoutumisen este. Hän määräsi kansainvälisen kielen maan puolustusvoimien komentokieleksi, jotta ne kykenisivät kansainvälisiin tehtäviin. Lopulta hän kielsi maan oman kielen julkisen käytön kokonaan, sillä se oli epäkohteliasta kansainvälisiä ihmisiä kohtaan.

Koska monet korkeakoulutetut muuttivat maasta pois, työvoimapula alkoi mouruta ja uutta väkeä oli saatava tilalle. Muissa rikkaissa maissa ihmiset viihtyivät kotonaan, eikä monikaan heistä halunnut muuttaa pieneen maahan. Mutta köyhissä maissa ihmisjoukot vastasivat mielellään hallitsijan kutsuun. Ja niin tämä otti heidät kaikki vastaan lentokentällä ilon kyynelet silmistään virraten.

Koska tulijat olivat kansainvälisiä ihmisiä, toisin kuin pois lähetetyt syntyperäiset kansalaiset, tämä väestönvaihto edisti kansainvälisyyttä ja oli siis Hyvä. Tulijoiden koulutus- ja osaamistaso oli tosin huonompi, joten maa köyhtyi; mutta näin se lähestyi oloiltaan kansainvälistä keskiarvoa, mikä oli Hyvä. Loputkin alkuperäiskansan asukkaat kyllästyivät maan köyhtymiseen ja muuttivat pois; tämä oli kansainvälistymistä ja siis Hyvä. Jotkut jäivät mutta vaihtoivat äidinkielensä kansainväliseen kieleen, mikä oli kotikansainvälistymistä ja myöskin Hyvä.

Ja niin kaikki olivat onnellisia: Hyvä hallitsija näki miten kansainvälisyyttä kuvaavat tilastoluvut kasvoivat vuosi vuodelta. Kansainväliset ihmiset elelivät pienessä maassa aivan samoin kuin muuallakin maailmassa. Eikä kukaan enää edes muistanut, että pienessä maassa oli joskus asunut pieni kansa, jolla oli ollut oma kieli, oma kulttuuri ja oma historiakin.

Sen pituinen se.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän harmaasusi kuva
Harmaasusi ™

Tervetuloa Absurdistaniin Tiera!
Täällä näennäisdemokratiaa kutsutaan demokratiaksi!

Toimituksen poiminnat