*

Tiera Laitinen

Käynnistikö Ruotsi suomen kielen kehityksen?

"Suomen kielen kehitys täysivaltaiseksi ja moderniksi yhteiskunnan kieleksi - - käynnistyi jo 1500-luvulla Ruotsin kuningaskunnassa."
Lainaus on Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen (Kotus) julkaisemasta kielipoliittisesta toimintaohjelmasta Suomen kielen tulevaisuus. Väite on aika mielenkiintoinen kahdella tavalla:

  1. Olemme tottuneet ajattelemaan, ettei suomen kielellä ollut Ruotsin-vallan aikana minkäänlaista yhteiskunnallista asemaa. Sillä oli käyttöä vain rahvaan metsäpirteissä; valtiollisten asioiden, kulttuurin ja sivistyksen kieli oli ruotsi. Miten suomen kieli siis pääsi kehittymään Ruotsin-vallan aikana? Ja miksi juuri 1500-luvulta alkaen, valloittihan Ruotsi merkittävän osan nykyisen Suomen aluetta jo satoja vuosia aiemmin?
  2. Eikö suomen kieli muka kehittynyt lainkaan ennen Ruotsin-vallan aikaa? Eikö se ollut täysivaltainen yhteiskunnan kieli silloin, kun maassamme ei vielä ollut muulla kielellä toimivaa hallintoa?

Ensimmäiseen kysymykseen Kotuksen teksti vastaa itse: siinä käydään melko perusteellisesti läpi suomen käyttöä Ruotsi-Suomessa. Kehityksen alku on sijoitettu 1500-luvulle, koska silloin Mikael Agricola julkaisi ensimmäiset suomenkieliset kirjat.

Suomen kielen yhteiskunnallinen merkitys Ruotsi-Suomessa valtakunnan tasolla oli toki vähäinen, koska se oli vähemmistökieli ja sen pääasiallinen käyttöalue oli maan vähemmän kehittynyttä syrjäseutua. Vähemmistökieleen ei kuitenkaan ilmeisesti kohdistettu sellaisia aktiivisia tukahduttamistoimenpiteitä, joita voisi verrata myöhemmän tynkä-Ruotsin suomenpuhumiskieltoihin. Päinvastoin valtakunnan lait ja muut tärkeimmät hallinnon asiakirjat pyrittiin kääntämään suomeksi, joskin käännöstyö usein voitti hitaudessa jopa nyky-Suomen oikeuslaitoksen. Monelle yllätyksenä tullee tieto, että Kustaa Vaasan ajoista lähtien Ruotsin kruununperillisten kasvatukseen kuului suomen kielen opiskelu: katsottiin, että hallitsijan oli hyvä osata myös valtakunnan kakkoskieltä.

Suomalaiset ymmärsivät myös itse puolustaa kielellisiä oikeuksiaan: kun kuninkaan määräyksistä ei aina tullut suomenkielisiä kirjallisia versioita, vaan paikalliset papit joutuivat selittämään sisältöä kansalle miten parhaiten taisivat, talonpojat ottivat useaan otteeseen ongelman esille valtiopäivillä huomauttaen, että "lakia on vaikea olla rikkomatta, jos sen sisällöstä ei saa selvää". Valtiopäivät sääti ja kuningas lupaili parannuksia suomen asemaan käännöstyössä ja Itämaan virantäytöissä, mutta umpiruotsalaisessa keskushallinnossa lupausten toteuttaminen jäi heikoksi.

Suomen kielellä siis oli tietyssä mielessä virallinenkin yhteiskunnallinen asema jo 1500-1700-luvuilla. Heikko, mutta oli kuitenkin. Suomalaisten kielellisten oikeuksien parantamisesta myös keskusteltiin jo silloin. Vaatimattomin tuloksin, mutta keskusteltiin kuitenkin.

Sitten toiseen esittämääni kysymykseen: eikö Ruotsin-valtaa edeltänyt aika ole maininnan arvoinen? Miksi itsenäisten suomalaisten kylä- tai heimoyhteiskuntien aika on jätetty huomiotta?

Syy on selvästi siinä, että Kotus tarkastelee vain suomen kirjallisen käytön kehittymistä. Tämä on sikäli ymmärrettävää, että vain kirjallisesta käytöstä jää dokumentteja, joiden pohjalta voidaan myöhemmin esittää tarkkoja tosiseikkoja asiasta. Kirjakielen kehitys on myös nykyajan näkökulmasta hyvin keskeinen asia, koska nykyään julkinen kielenkäyttö on suurelta osin kirjallista eikä kieli voi olla sen enempää yhteiskunnan kuin sivistyksenkään väline ilman toimivaa kirjallista muotoa. Mutta näin ei ollut Suomessa tuhat vuotta sitten.

Tarkasteltaessa kielen yhteiskunnallisen aseman kehitystä olennainen kysymys ei ole, miten ja milloin se kehittyi vastaamaan nykyajan vaatimuksiin, vaan miten hyvin se palveli kulloistakin oman aikansa yhteiskuntaa. Ennen Ruotsin miehittämäksi joutumista Suomessa ei ollut kirjallista kulttuuria mutta ei myöskään valtiota, joka olisi sellaista tarvinnut. Löyhien kylä- ja heimoyhteisöjen asiat hoidettiin suullisesti käräjillä, eikä ole epäilystäkään, etteikö niitä olisi hoidettu sillä kielellä, jota osallistujat parhaiten taisivat: silloin ei Luojan kiitos ollut korkeakoulujen kansainvälistymisstrategioita tms.

Ennen Ruotsi-Suomea suomen kieli oli siis suomalaisen yhteiskunnan täysivaltainen ja (sen ajan mittapuulla) moderni kieli. Ruotsin-vallan aika ja autonomian alkuaika merkitsivät taantumista tuosta asemasta. Alun lainaukseni on siis väärässä väittäessään, että kielemme kehitys yhteiskunnan kieleksi olisi käynnistynyt Ruotsin kuningaskunnassa; sen sijaan voidaan perustellusti todeta, että suomen kehitys nykyisen yhteiskuntamme tarpeita vastaavaksi kirjallisen korkeakulttuurin kieleksi käynnistyi Ruotsin kuningaskunnassa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (23 kommenttia)

Lasse Laaksonen (nimimerkki)

On syytä myös muistaa, että Agricola itse rahoitti suomenkielen kirjoituskehityksen.

"Agricola pyysi kuningas Kustaa Vaasalta kahdesti rahallista tukea käännöstyötä varten, mutta turhaan. Painatuslupaa saatiin odottaa viisi vuotta."

Lähde: http://www.pori.fi/kirjasto/julkaisut/agricola.pdf sivu 22. (voit guuglata: agricola tukea

Gagarin (nimimerkki)

Eiköhön ne harvat heimolaiset, joita siellä täällä Suomen niemen korvissa elelivät metsästäjinä ja paimentolaisina, puhelleet vain kotosall keskenään arkipäivän asioita. Ei sitä kieltä juuri "yhteiskunnan" kieleksi voi kutsua. Tuskinpa Suomessa oli järjestäytynyttä yhteiskuntaa ennen Ruotsin valtaa.

Merja (nimimerkki)

"Eiköhön ne harvat heimolaiset, joita siellä täällä Suomen niemen korvissa elelivät metsästäjinä ja paimentolaisina..."

No heh ja heh.

Milloinkohan nimimerkki Gagarin arvelee Suomessa siirrytyn paimentolaisuudesta maanviljelyn pariin?

Lasse Laaksonen (nimimerkki)

Tärkeä keskusteluketju tämäkin. Gagarin paljastaa syvällä olevan käsityksensä suomen kielen alkeellisuudesta ja vihansa Suomea kohtaan. On syytä ryhtyä juridisiinkin toimiin moisia Suomen syöjiä vastaan. Samalla tavalla kuin kukin sorrettu kansa on joutunut taistelemaan omasta asemastaan. Suomessa homma jäi kesken ilmeisesti maailman taitavimman lahjomisoperaation ansiosta, vrt. RKP:n lahjukset.

Gagarin (nimimerkki)

#3: "Milloinkohan nimimerkki Gagarin arvelee Suomessa siirrytyn paimentolaisuudesta maanviljelyn pariin?"

Arveluni mukaan ylivoimaisesti tärkein pääelinkeino oli metsästys, kalastus ja paimentolaisuus (lähinnä lappalaiset) aina siihen asti, kunnes Ruotsin valtion ote alkoi vakiintua Suomen valtiottomalla niemimaalla. Sitten alettiin perustaa naurishalmeita töllien liepeille. En tiedä missä vaiheessa metsän raivaaminen oli yleistynyt siinä määrin, että voitiin puhua laajamittaisemmasta rukiin viljelystä, mutta ei käsittääkseni ainakaan ennen viime vuosituhannen alkua.

Merja (nimimerkki)

Suomessa on ollut jo 4000-2000 ekr. maataloutta. Saamelaiset olivat paimentolaisia.

Merja (nimimerkki)

5. Oliko tuo huumoria?

Löydät varmaankin jostain googlettamalla tiedot esimerkiksi Tornionlaakson maataloudesta. Voi olla, että kunnioittasit maata enemmän, jos ymmärtäsit miten vanha se on. Jo Väinämöisen aikoina maata viljeltiin.

Merja (nimimerkki)

Ja ohra on luonnollisesti se, mikä menestyy parhaiten pohjoisessa. Ohrarieska on hyvin vanha leipä, se on hiivaton. Tästä voi olettaa, että sen valmistus juontuu hyvin kauas. Myös kauraa viljeltiin, lähinnä eläinten ruuaksi. Vehnä on hallanarka, ja ruiskin.

Tässähän tuntee itsensä ihan maatalousasiantuntijaksi. Ette te paljonkaan tiedä kyllä...

kuinkahan ohkaista yleensä nuorilla on oman maansa ns. normaalikin tieto.

Gagarin (nimimerkki)

#9: Ensimmäisissä suomen kielisissä kirjoituksissa oli valtoimenaan svetisismejä, jotka sittemmin on pääosin karsittu pois. Esimerkiksi Uusi Testamentti ei ole enää "Se Wsi Testamenti", kuten Agricolan aikoihin.
Tuo d-äänne on vierasperäinen äänne, jota tiettävästi ei ole esiintynyt missään suomen murteessa, ellei karjalan kieltä katsota sellaiseksi. D-äänne on selvästikin ollut kompromissi eri murteiden välillä, kun jossain päin on "d":n paikka korvattu "R"-äänteellä, jossain "L"-äänteellä, jossain "V"-äänteellä, jossain jätetty pois kokonaan ja jossain tuolla mainitsemallasi epämääräisellä äänteellä, joka lienee ollut lähellä englannin "th" -äännettä. Juuri tästä syystä vielä muutama vuosikymmen sitten oli Suomessa jopa sivistyneistöön kuuluvia henkilöitä, jotka eivät osanneet lausua d-kirjainta.

Käyttäjän impivaara kuva
Tiera Laitinen

5: Ei tarvitse tyytyä arvelemaan, kun asiasta on runsaasti arkeologisia todisteita, mm. soissa tai järvenpohjissa säilynyttä siitepölyä. Viljaa tiedetään viljellyn Suomessa vähintään 4000 vuoden ajan, kuten Merja totesikin. Ensimmäinen viljalaji oli muuten ohra, ruis tuli toisena vähän myöhemmin.

Esimerkkinä jonkinlaisesta yhteiskunnan järjestäytyneisyydestä ja sivistyneisyydestä voisi mainita vaikka Pohjanmaan jätinkirkot n. 4000 vuoden takaa. Isoimmat niistä olivat noin 50 metrin läpimittaisia kivivallituksia, joten niiden rakentaminen on vaatinut vähintään suurehkon kylän yhteistoimintaa. Vallien aukot on suunnattu auringonnousujen ja -laskujen mukaan, joten jätinkirkkoja on ilmeisesti käytetty jonkinlaisina observatorioina vuodenkierron seuraamiseen samaan tapaan kuin mm. Englannin Stonehengea. Aikansa korkeakulttuuria. Niin, ja jätinkirkkojen rakentajien arvellaan olleen "vain" metsästäjä-keräilijöitä, vaikka Suomessa siis samaan aikaan asui jo maanviljelijöitäkin.

http://www.avaruus.fi/uutiset/kaukoputket-ja-obser...

Timo Elonen (nimimerkki)

Lasse Laaksonen #4
On syytä ryhtyä juridisiinkin toimiin moisia Suomen syöjiä vastaan.

Muista sitten ryhtyä juridisiin toimiin minuakin vastaan. En voi sanoa, että minulle olisi suuri kunnia päästä kanssasi oikeuteen, mutta kivaa se tulee olemaan.

Timo Elonen (nimimerkki)

Ei silloin ennen ruotsalaisten tuloa mitään suomea puhuttu. Suomalaiset eivät sitä kieltä ymmärtäisi.

Timo Elonen (nimimerkki)

D tuli Suomeen muoti-ilmiönä. Ruotsissa oli myös soinnillinen dentaalispirantti (englannin th äännettä sanoissa the, that vastaava). Jostain syystä ruotsissa alettiin pitää junttimaisena moista äännettä joka korvattiin d:llä (en tiedä mistä malli tuli). Sama muotijuttu levisi sitten Suomeenkin, muuta suomalaiset olivat senverran huonompia kieliasioissa, että tajusivat kyllä ettei sopinut sanoa (th soinillisena), mutta eivät koskaan oppineet uutta äännettä. Sama alkuperäinen ruotsin äänne elää islanninkielessä ( kun en tiedä mistä ne erikoismerkit saa kirjoitan sen väärin) mm. thauth, josta tulee ruotsin nykyinen död ja suomen tauti.

Cortés (nimimerkki)

Paras todiste suomalaisen kulttuurin vahvuudesta on se, että 95% suomalaisista puhuu tänä päivänä äidinkielenään suomea. Huolimatta ruotsalaisten 600 vuoden miehitysajasta.

Maailmassa löytyy paljon esimerkkejä, missä alkuperäinen kieli on hävinnyt täysin tai osittain ja tilalle on tullut valloittajan kieli. Mieleen tulee esimerkiksi Meksiko, jonka asteekkivaltakunnan Cortés kukisti. Nykyisin siellä on enimmäkseen käytössä espanja (tai castellano). Asteekeilla oli sentään korkeakulttuuri, pyramideja, astronomiaa jne.

Väite, että suomenniemi olisi ollut jonkinlainen kulttuurinen tai sotilaspoliittinen tyhjiö ennen ruotsalaisten tuloa on vähintäänkin epäilyttävä. En tiedä esimerkkitapausta historiassa, jossa voimatekijöiden välissä (Gootit eli ruotsalaiset ja Novgorod) olisi ollut sotilaallisesti ja kulttuurisesti tyhjä alue. Tuollaiset tyhjiöt tuppaavat aina täyttymään. Ja kun emme puhu venäjää, emmekä ruotsia (suurimmaksi osaksi), täällä on täytynyt olla suomalaisia (tai oikeastaan suomea puhuvia). Suomalaisilla on täytynyt olla silloin melko vahva sotilaallinenkin voima, koska ruotsalaiset valloittivat Suomen Birger Jaarlin johdolla vasta 1249-1250. Eikä esimerkiksi jo viikinkiaikana..

Tuossa pari linkkiä, joiden avulla voidaan pohtia, oliko suomessa kulttuuria ennen ruotsalaisia.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Antrean_verkko

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuohikirje_292

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kalevala

http://www.narva.sci.fi/kktie/kirkarmu.html

Tuolleen vain pikaisesti etsittynä.

Käyttäjän impivaara kuva
Tiera Laitinen

#13: Väitänpä, että ymmärtäisimme ihan hyvin tuhannen vuoden takaista suomea ja pienen totuttelun jälkeen vielä parin tuhannen vuoden takaistakin.

Agricolan suomi vajaan 500 vuoden takaa ei eroa nykykielestä merkittävästi muuten kuin oikeinkirjoituksen ja eräiden svetisismien osalta. Noita svetisismejäkään ei silloin ollut puhekielessä, ne tulivat Agricolan kirjoituksiin koska ruotsi oli hänelle kirjoitetun kielen malli. Puhuttu suomi ei siis ainakaan 500 vuodessa ole muuttunut niin paljoa, että ymmärtämisessä olisi mitään ongelmia.

Kantasuomea puhuttiin täällä jo ennen ajanlaskun alkua. Kantasuomesta ovat kehittyneet mm. suomi ja viro, mutta suomi on näistä vanhakantaisempi eli lähempänä kantasuomea kuin viro. Tästä voi päätellä, että suoralta kädeltä tuskin ymmärtäisimme parin tuhannen vuoden takaista kantasuomea (emmehän ymmärrä viroakaan), mutta totuttelun ja päättelyn avulla sitä voisi oppia ymmärtämään melko nopeasti (en ole opiskellut viroa, mutta ymmärrän yleensä vironkielisestä tekstistä ainakin joitain pääkohtia vähän aikaa arvailtuani).

MarkkuM (nimimerkki)

"Jostain syystä ruotsissa alettiin pitää junttimaisena moista äännettä"

Wannabe-svedu elonen taas suuna päänä kehumassa kultivoitua hurrikieltä. Mitäs kieltä ne junttiruotsalaiset puhui 1000 vuotta sitten, entäs 2000 vuotta takaperin, eivät tainneet täälläpäin silloin paljon pyöriä. Ne olikin parempia aikoja, suomalaisethan sittemmin opetti sveduille viljelyn alkeet.

Kustaa Vaan (nimimerkki)

Valtakunnan kakkoskieli taisi olla saksa, jota puhui hovi ja suuri osa kansasta valloitussotien perintönä.

iiris (nimimerkki)

Suomen kieli on ollut elävä ja voimakas kieli jo yli 2000 vuotta. Kieli voi olla pitkälle kehittynyttä, vaikka ei olekaan vielä saanut kirjallista muotoa.

Johtuu lähinnä ruotsinkielisestä historiankirjoituksesta ja Ruotsin vallan alla kuluneista sadoista vuosista, ettei suomen kieltä kunnolla ole arvostettu.

Suomen kieli pitää nostaa sille kuuluvaan arvoonsa.

Suomi on suomenkielinen maa. Ainut suomenkielinen maa maailmassa. Tästä yli 90-prosenttisesti suomenkielisestä maasta on korkea aika tehdä virallisestikin yksikielinen maa.

Esa Olkoniemi (nimimerkki)

Suomen kieli erottuu muista eurooppalaisista kielistä ja samoja yhtäläisyyksiä löytyy eräästä kanadan intiaaniheimon kielestä. Tämän sain kuulla henkilökohtaisesti eräältä kielitutkijalta lapin yliopistosta.

Lainaisuuksia on sitten muista kielistä aika paljonkin.

Timo Elonen (nimimerkki)

Tiera Laitinen #15

Suomi on viimeisen tuhannen vuoden kuluessa muuttunut vähemmän kuin eurooppalaiset kielet.
Voi kuitenkin sanoa, että viime vuosisadan puolella oli turkulaisen ja savolaisen erittäin vaikeaa ymmärtää toisiaan. Tietysti erot olivat pinnallisia ja oppiminen kävi kohtalaisen lyhyessä ajassa. Nykyisessä keskivertosuomalaisen passiivisessa sanvarastossa on ehkä 100 000 sanaa. Tuhat vuotta sitten keskivertosuomalaisen sanastossa oli mahdollisesti vain kolmasosa siitä. Niistä kuitenkin vain kourallinen on säilynyt pelkästään sen ajan tärkeiden asioiden ja ilmiöiden häviämisen takia.

Olen kuullut joskus radiossa suomen kielen tutkijan puhuvan asiasta. Hän muun muassa antoi näytteen tuhat vuotta sitten puhutusta suomen kielestä. On ehkä väärin sanoa, ettei siitä ymmärrä mitään, kyllä siitä kuulee sanoja, jotka ainakin luulee ymmärtävänsä, mutta kyllä kokonaisuus jää täysin ymmärtämättä. Hän puhui lisäksi hitaasti ja nykysuomeksi korostaen, koska se ei ollut hänen äidinkielensä. Oli joku metsästykseen liittyvä kertomus.

Jos tuhat vuotta sitten elänyt suomalainen saataisiin jostain henkiinherätetyksi, niin hän ei tietenkään voisi ymmärtää nykysuomalaisten keskustelua, koska siihen lähes aina liittyisi asioita, kuten soittaminen kännykällä, mesettämiset, netistä hakemiset, liikenteeseen liittyvät asiat kuten autot ja raitiovaunut. Jo sellaiset sanat, jotka liittyvät lukemiseen, kirjoittamiseen, materiaaleihin jne olisivat täysin hänen ymmärtämisensä ulkopuolella. Sinulle taas sen ajan ihmisten keskustelun ymmärtäminen tökkisi nimityksiin pyydyksistä ja niiden osista, niiden virittämistavoista ja paikoista. Luonnosta tosin löytyisi yhteisiäkin nimityksiä. Lähinnä ne yhteiset puheenaiheet liittyisivät päähän, käsiin, silmiin ja hampaisiin ja toisaalta perheen ja suvun jäseniin.
Jo tältä pohjalta voisi väittää, ettemme ymmärtäisi toisiamme.

Oletko koskaan kuullut radiosta kolmekymmentäluvun äänityksiä. Niissä puhutaan yleiskieltä ja ne pohjautuvat hyvin samankaltaiseen nykykielen kirjoitukseen. Niissä on kuitenkin häiritsevä erilainen "nuotti" kuin tämän päivän virallisissa puheissa, joka jossain määrin häiritsee seuraamista. Joku kotolan kieli, vaikka siinä ei ole kuin yksi ainoa, aina samanlainen "virhe" on täysin käsittämätöntä sitä ensi kertaa kuulevalle.

Timo Elonen (nimimerkki)

Esa Olkoniemi #18

Suomen kielellä ei ole yhteistä jonkun Kanadan intiaanikielen kanssa kuin korkeintaan se, että molemmat ovat agglutinoivia ( ne muodostavat ilmaisuja liittämällä sanaan useita merkityksellisiä liitteitä, affikseja). Se ilmaisujen rakentaminen on turkin kielessä hyvin samantapainen (vain järjestelmällisempi) kuin suomen kielessä. Koska muitakin yhtäläisyyksiä on, on turkista yritetty tehdä suomen sukulaiskieltä. Poliittisista syistä näyttöä ei vielä ole hyväksytty.( Emmehän tunnetusti halua olla mongoleja)

Gagarin (nimimerkki)

Olen joskus mietiskellyt suomen ja japanin kielten mahdollista sukulaisuutta. En siksi, että suomalaisten sutkauksissa kanafarmarin nimi on Kanakusi Takanasi tai autokorjaamon nimi on Hayosiko Toyotasi, vaan aivan muista syistä.
Niin suomen kuin japanin kielissäkin käytetään postpositioita genetiivin jäljessä, mikä on suomalaisugrilaisille kielille tyypillistä. Kyseistä ilmiötä en tiedä esiintyvän muissa kielissä. Esimerkiksi suomessa sanotaan "pöydän päällä", jolloin "pöytä" -sana on taivutettu genetiiviin ja postpositio "pää" esiintyy paikallissijassa. Japanin kielessä vastaava sanotaan "teburu-no ue-ni", jossa pöytää tarkoittava sana "teburu" on taivutettu genetiiviin "no" -päätteellä (huomatkaa myös genetiivin samankaltaisuus suomen kielen kanssa) ja yläpuolella olevaa tarkoittava sana "ue" (lausutaan lähes "ye") on inessiiviä vastaavassa paikallissijassa päätteellä "ni". Rakenne on siis identtinen suomen kielen kanssa. Vastaavasti "lasin sisällä" on japaniksi "gurasu-no naka-ni", jossa lasia tarkoittava sana "gurasu" on niinikään genetiivissä ja "sisää" tai "keskiosaa" tarkoittava sana "naka" on inessiiviä vastaavassa muodossa.
Toinen yhteinen piirre on samankaltaisuus hyvin fennistisiksi miellettyjen lauseenvastikkeiden kaltaisten rakenteiden kohdalla. Esimerkiksi "juoda/juomassa" ja "nonde/nomimasu", "syödä/syömässä" ja "tabe/tabemasu", j.n.e. Myös muiden lauseenvastikkeina käytettyjen infinitiivien kanssa on samankaltaisuuksia ("istuttuani tuoliin, luen kirjaa"/"isuni swatte, hon o yomimasu"). Kyseinen "o" - pääte vastaa myös suomen kielen partitiivin "a" -päätettä kyseisessä lauseessa. Suomen kielessä ilmaistaan kysymysmuoto päätteellä "ko/kö" kun taas japanissa vastaava pääte on "ka". Pehmeällä konsonantilla alkava "ga" -sana puolestaan on täsmälleen samassa käytössä kuin karjalan kielen "mutta" -sanaa tarkoittava "ga".
Jotkin vanhat sanat saattavat myös olla samankantaisia. Esimerkiksi "käsi" on "te" kun suomeksi sanotan "käteen, kädessä, ...". Silmä on "me", mikä vastaa suomen kielen silmä -sanan viimeistä tavua, suomen kielen "nenä" ja japanin "hana" sointuvat myös aika samoin, j.n.e. Jotkut ilmaisut ovat myös samankaltaisia onomatopoeettisesti tai tyyliltään, kuten japanin "kiri kiri", mikä tarkoittaa "juuri ja juuri".
En tiedä miksi ajoittain esille tuotuun ajatukseen sukulaiskielisyydestä ei ole suhtauduttu koskaan kovin vakavasti.

Käyttäjän impivaara kuva
Tiera Laitinen

#20: Tarkoitinkin ymmärtämisellä vain perustasoista (hitaasti puhutun) kielen ymmärtämistä puhuttaessa aiheista, joista minulla ja tuhat vuotta sitten eläneellä suomalaisella olisi yhteistä kokemuspohjaa ja sanastoa: säästä, luonnosta, elämän kulusta... Sen ajan maatalous- ja metsästystekniikka olisi minulle varmaan sanastonsakin puolesta yhtä outoa kuin nykyajan tietotekniikka muinaissuomalaiselle. Enhän minä ymmärtäisi mitään nykysuomalaisen tietokonegurun puheistakaan, jos hän selittäisi minulle jotain ohjelmistokehitystä omalla ammattislangillaan.

Olen kuullut 30-luvun radiopuheita, ja erilaisesta nuotista huolimatta niitä on minusta pikemminkin helpompi ymmärtää kuin monia nykyajan puheita. Mutta se johtunee enemmänkin sisällöstä.

#22: Mielenkiintoisia nuo japanin yhteneväisyydet suomeen. Ehkä meillä ja japanilaisilla on samanlainen ajattelutapa?

Toimituksen poiminnat