*

Tiera Laitinen

Kaksoiskansalaisuuden ongelmista

Viime päivinä on runsaasti uutisia ja keskustelua herättänyt Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisten väitetty syrjintä joihinkin tehtäviin valittaessa mm. puolustusvoimissa.

Kansalaisten tasa-arvoinen kohtelu työnhaussa on tärkeä oikeushyvä, mutta kansakunnan turvallisuus on vielä tärkeämpi. Syrjäytettäessä pätevä hakija häneen kohdistuvien epäluulojen vuoksi tehdään ehkä vääryyttä yhdelle ihmiselle, mutta jos vierasta valtaa palveleva henkilö pääsee sinisilmäisyytemme vuoksi kriittiseen tehtävään, seurauksena voi olla vääryyttä ja vahinkoa miljoonille. Ei pitäisi olla epäselvää, kumpi on pienempi paha.

Kaksoiskansalaisuus ei tietenkään sinällään tee ihmisestä epäluotettavaa, eikä yksöiskansalaisuus toisaalta ole mikään luotettavuuden tae. Kriittisiin tehtäviin valittaessa on kunkin hakijan luotettavuus joka tapauksessa pyrittävä arvioimaan tapauskohtaisesti. Mutta tällainen arviointi on aina vajavaista: kukaan ei pysty menemään toisen ihmisen pään sisään katsomaan, millaisia lojaliteetteja siellä tosiasiassa on, puhumattakaan siitä, että pystyisi ennustamaan, millaisiin ratkaisuihin ihminen päätyy joskus vuosien päästä mahdollisesti eteen tulevassa valintatilanteessa. Se, että henkilö haluaa olla Suomen ohella jonkin muun maan kansalainen, on vahva merkki siitä, että hänellä on läheisiä siteitä tuohon toiseen maahan sekä mahdollisesti myös jonkinlaista uskollisuutta sitä kohtaan. Silloin on perusteltua epäillä, että hän Suomen ja tuon toisen maan eturistiriitatilanteessa mahdollisesti toimisi toisen kotimaansa hyväksi. Ja se jos mikä on perusteltu syy olla valitsematta kyseistä henkilöä Suomen turvallisuuteen vaikuttavaan toimeen.

Nykyinen tilanne, jossa asian voi ottaa huomioon vain tapauskohtaisen harkinnan osana, on epäselvä ja altistaa harkinnan tekijät syrjintäsyytöksille. Onkin hyvä, että puolustusministeri on aloittanut lainsäädäntöhankkeen, jolla tilanteeseen toivoakseni saadaan selvät säännöt ja Suomen turvallisuuteen tai muihin tärkeisiin etuihin liittyvät tehtävät suljetaan muun maan kansalaisuuden haltijoilta.

Kaksoiskansalaiset pois sulkeva säädös ei sitä paitsi estä ainoatakaan Suomen kansalaista hakeutumasta haluamaansa tehtävään. Kaksoiskansalainen voi nimittäin aina halutessaan luopua sen toisen valtion kansalaisuudesta, minkä jälkeen hän on hakukelpoinen. Jos hän ei halua näin tehdä, se tarkoittaa, että hän arvostaa toista isänmaataan enemmän kuin Suomen palvelemista, jolloin hän on itsestäänselvästi sopimaton Suomen etujen kannalta keskeiseen tehtävään.

Edellä sanotun jälkeen on hyvä muistuttaa, että puhe on ollut lähinnä sellaisista tehtävistä, jotka voivat olla kriittisiä kriisitilanteissa. Sellaisiin palkattaessa on viisasta olla epäluuloinen. Mutta yhteiskunnassamme on onneksi paljon muutakin. Esimerkiksi sellaisissa tehtävissä, joissa edistetään Suomen ja toisen maan yhteisiä etuja vaikkapa kaupan tai kulttuurivaihdon keinoin, näiden maiden kaksoiskansalainen voi hyvinkin olla paras valinta.

Kaikkein yksinkertaisin ratkaisu olisi tietenkin poistaa mahdollisuus kaksoiskansalaisuuteen, eli palata tältä osin lainsäädäntöön, joka Suomessa oli voimassa vuoteen 2003 asti, ja jollainen on edelleen esimerkiksi Norjassa. Kaksoiskansalaisuus on mielestäni lähtökohtaisesti epäoikeudenmukainen asia, sillä se antaa ihmiselle kaksinkertaiset oikeudet, mutta ei lisää vastaavasti hänen velvollisuuksiaan. Tämä sopii tietenkin loogisesti yleisempään ajattelutavan kehitykseen viime vuosikymmeninä: ihmisillä nähdään olevan yhä enemmän ja enemmän kaikenlaisia oikeuksia, jotka yhteiskunnan pitää heille toteuttaa ja tarjota, mutta samaan aikaan ihmisiltä ei saisi edellyttää vastineeksi mitään, esimerkiksi sitoutumista tai velvollisuuksien täyttämistä. Vaan tämän pohtiminen olisi jo kokonaan toisen saarnan aihe.

Niin kauan kuin kaksoiskansalaisuuden mahdollisuus halutaan pitää voimassa, on siis asetettava kansalaiset tietyissä turvallisuuden kannalta tärkeissä tilanteissa eri asemaan sen mukaan, haluavatko he sitoutua yksinomaan Suomen kansalaisuuteen vai valitsevatko pitää muitakin kansalaisuuksia. Lainsäädännöllä on määriteltävä, milloin tällainen erottelu on tarpeen tehdä ja milloin ei.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän jariekilpinen kuva
Jari Kilpinen

Hyvä kirjoitus. Mielestäni olisi paras tosiaan lakkauttaa koko kaksoiskansalaisuus.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Suomessa on paljon venäläisiä jotka ovat vannoneet uskollisuutta synnyinmaalleen. Mitenkäs heidän uskollisuutensa kanssa on jos Venäjä vaatii heiltä tekoja Suomea vastaan?

Sellaisia tekoja varten Venäjä keräsi taannoin Suomessa asuvien venäläisten osoitteet.

Toimituksen poiminnat