Tiera Laitinen

Ilmastotavoitteet ja kilpailukyky – kunniaa vai tuloksia?

Luonnonsuojelija-lehti (1/2019) vertaili eduskuntapuolueiden tavoitteita ilmastopolitiikassa ja luonnonsuojelussa. Muuten aivan erinomaisessa, asiantuntevassa ja tasapuolisesti kirjoitetussa jutussa korvaani särähti yksi virke: "Erityisesti oikeistopuolueet mainitsevat vastauksissaan teollisuuden, yritykset ja kansainvälisen kilpailukyvyn, mutta Rkp on tässä raikas poikkeus."

Kilpailukyvyn unohtaminen on "raikasta"? Onko kilpailukyvystä huolehtiminen siis kielteinen asia ympäristön kannalta? Joissain paikallista luontoa koettelevissa hankkeissa, kuten kaivosten tai sellutehtaiden vesistöpäästöjen kohdalla, näin ehkä onkin. Mutta ilmastonmuutoksen torjunnassa asia on päinvastoin: kilpailukyvyn unohtaminen on pahinta vastuuttomuutta.

Kuluneen talven ilmastokeskustelussa puolueet ovat vakuuttaneet sitoutumistaan kunnianhimoisiin tavoitteisiin. Mutta kun puhe siirtyy keinoihin, alkaa empiminen ja kilpailukyvystä muistuttelu. Oma puolueeni Perussuomalaiset on ollut sikäli johdonmukainen, että se on puhunut kilpailukyvystä koko ajan. Olen pitkään toivonut puolueeltani kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa, mutta talven keskustelua seurattuani olen alkanut epäillä, että tämän touhun suurin ongelma onkin juuri kunnian himo – tulosten himon sijaan.

*

Esimerkki. Outokummun Tornion terästehtaan vuosittaiset hiilipäästöt ovat noin 1,3 Mt CO2 (miljoonaa tonnia hiilidioksidia; luku sisältää sekä tuotantoketjun suorat päästöt että siinä käytetyn sähkön tuotannosta aiheutuvat päästöt) [1]. Kun Suomen kokonaispäästöt vuonna 2017 olivat 56 Mt [2], pelkästään Tornion terästehtaan sulkemisella niitä saataisiin pienennettyä yli 2 %. Aika paljon ilmastokunniaa helposti tarjolla?

Mutta jos Tornion tehtaan tuotanto loppuisi, mitä sen asiakkaat tekisivät? Lakkaisivat käyttämästä terästä? Ennen lehmät lentävät. He ostaisivat jostain muualta. Alalla on kova kansainvälinen kilpailu, joten myyjiä kyllä riittää.

Tornion tehdas tuottaa 1,5 miljoonaa tonnia terästä vuodessa. Alan kansainvälinen keskiarvo tämän tuotantomäärän hiilijalanjäljelle on 3 Mt CO2. Jos Tornion terästehdas lakkautettaisiin, Suomen päästöt pienenisivät 1,3 Mt, mutta maailman muiden tehtaiden päästöt kasvaisivat tuon 3 Mt. Maailman yhteenlasketut päästöt kasvaisivat siis 1,7 Mt. Kannattaisiko?

Toisin sanoen: toiminnallaan Tornion terästehdas vähentää maailman yhteenlaskettuja hiilipäästöjä 1,7 Mt joka vuosi. Tätä se tarkoittaa, kun hoetaan, että "suomalainen tehtaanpiippu on ekoteko".

*

Tietääkseni kukaan ei ole suoraan ehdottanut Tornion terästehtaan sulkemista. Mutta se suljetaan, jos se ei enää pärjää kansainvälisessä kilpailussa. Ja silloin maailman hiilipäästöt kasvavat. Siksi kansainvälistä keskiarvoa vähäpäästöisemmän suomalaisen tuotannon kilpailukyvystä huolehtiminen on tärkeää myös ilmaston kannalta.

Jotta suomalainen tehtaanpiippu olisi ekoteko myös tulevaisuudessa, meidän täytyy tietenkin pitää huolta siitä, että tuotantomme jatkossakin on kansainvälistä tasoa puhtaampaa. Eli meidän täytyy pysyä ilmastopäästöjen vähentämisessä edelläkävijöiden joukossa – siellähän me nimittäin jo olemme. Yhden ison askelen oikeaan suuntaan otamme ensi vuonna, kun Olkiluoto 3 vihdoin ja viimein käynnistyy ja pienentää suomalaisen sähköntuotannon hiilipäästöjä entisestään.

*

Ilmastokeskustelussa tuijotetaan aivan liikaa yksittäisen maan tai jopa kaupungin rajojen sisällä tapahtuvia päästöjä. Kun niitä saadaan vähennettyä, se on sitä kunniaa, jota kuuluu himoita. Näyttäähän se hyvältä päästötilastojen vertailussa. Mutta kuten Tornion terästehtaan esimerkki osoittaa, äärimmilleen viety paikallisen kunnian tavoittelu ei tuota kokonaisuuden kannalta optimaalista tulosta. 

Jos haluamme oikeasti hidastaa ilmastonmuutosta, emme saa vain kalastella ulkokultaista kunniaa ja ymmärtämättömien vouhottajien ääniä. Meidän on osattava nähdä, että valinnoillamme on seurausvaikutuksia rajojemme ulkopuolellakin. Meidän on ymmärrettävä, että ilmasto piittaa vain maailman yhteenlasketuista päästöistä. Ja meidän on osattava tehdä valintoja, jotka pienentävät näitä maailman kokonaispäästöjä, vaikka sitten oman tilastosijoituksemme kunniallisuuden kustannuksellakin. Vähäpäästöisen vientiteollisuuden kilpailukyvystä huolehtiminen on sellainen valinta.

Miten huolehdimme kilpailukyvystämme ja vähennämme omiakin päästöjämme yhtä aikaa? Keinoja on. Yksi niistä on hiilitullit. Siitä lisää seuraavassa kirjoituksessani.

 

[1] http://new.teknologiateollisuus.fi/file/9193/Outokumpu_globaali_ekoteko....

[2] https://tilastokeskus.fi/til/khki/2017/khki_2017_2018-05-24_kat_001_fi.html

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset