*

Tiera Laitinen

Ehdotukseni kielten opetuksen tuntijaoksi

Pakkoruotsista on tänä syksynä väitelty runsaasti. Koulutusjärjestelmämme kielten opetuksen muut ongelmat ovat jääneet tuon vanhan kiistan varjoon. Mielestäni asia kaipaa kokonaisvaltaisempaa pohdintaa, joten esitän tässä oman mallini siitä, miten kielten opetus pitäisi järjestää.

Mallini lähtee puhtaalta pöydältä, eli se ei ole nykyisen järjestelmän parantelua. En ole myöskään pohtinut poliittisia realiteetteja, vaan ainoastaan sitä, mikä olisi hyödyllisintä toisaalta lapsille itselleen ja toisaalta Suomellle kansakuntana.

Mallini päätavoitteet ovat:

  1. Ne kielet, joiden opiskeluun aikaa uhrataan, on opittava niin hyvin, että kielellä pystyy vaivatta keskustelemaan ja taidosta on todella hyötyä myös työelämässä, eikä opittu unohdu heti koulun jälkeen.
  2. Suomen väestöön on luotava monipuolinen kielitaitovalikoima, jotta kansainvälistyvät yritykset voivat helposti rekrytoida eri kohdealueidensa kielen osaavia asiantuntijoita ja jotta suora, elävä kulttuurivaihto sujuu maamme ja mahdollisimman monen muun kulttuurialueen välillä.
  3. Koulussa on jäätävä riittävästi oppitunteja myös ajattelun syvyyttä ja omaa kulttuuria kehittäville aineille, kuten äidinkielelle ja historialle, sekä yleispäteville sisältöaineille, kuten matematiikalle ja luonnontieteille. Sen lisäksi, että osaamme kertoa ulkomaalaisille siitä mitä teemme, meidän on osattava myös tehdä.

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi esitän seuraavaa mallia:

  • A-kieltä opiskellaan 2. luokalla neljä tuntia viikossa, sen jälkeen kaksi tuntia viikossa lukion loppuun asti, 9. luokalla kuitenkin vain yksi tunti. A-kieli voi olla oppilaan oman valinnan mukaan esimerkiksi ruotsi, venäjä, viro, saksa, ranska, espanja, kiina tai japani. Jokaisessa koulussa on tarjottava valittavaksi vähintään kaksi vaihtoehtoa, mahdollisuuksien mukaan useampikin. Kaksikielisissä kunnissa ruotsin on oltava yksi vaihtoehdoista, saamelaisalueen kunnissa saamen. Niille, jotka käyvät koulunsa muulla kielellä kuin suomeksi, A-kieli on suomi. Suomeksi koulunsa käyvien maahanmuuttajien A-kieli voi olla heidän oma äidinkielensä. A-kieli ei voi olla englanti.
  • B-kieltä opiskellaan 3. ja 4. luokalla kolme tuntia viikossa, sen jälkeen kaksi tuntia viikossa lukion loppuun asti, 9. luokalla kuitenkin vain yksi tunti. B-kieli on kaikille englanti.
  • Enempää vieraita kieliä ei tarvitse opiskella, ei edes lukiossa. Yläkoulussa tai viimeistään lukiossa tarjotaan kuitenkin halukkaille mahdollisuus opiskella lisää kieliä valinnaisaineina.
  • Mikäli oppilas on tyytymätön A-kieleensä, hän voi vaihtaa sen toiseen joko 7. luokalla tai lukion alkaessa. Alkuperäisen A-kielen opiskelu loppuu siihen, mutta uutta vaihto-A-kieltä on opiskeltava neljä tuntia viikossa lukion loppuun asti. Ylimääräiset tunnit korvaavat valinnaisaineita.

Perustelut

Malllini lisää kielten tuntien määrää alakoulussa mutta vähentää niitä yläkoulusssa ja lukiossa. Tämä siksi, että viime aikoinakin uutisoitujen tutkimusten mukaan kieliä oppii parhaiten mahdollisimman nuorena. Mallini hyödyntää varhaislapsuuden kielten oppimisen herkkyysvaiheen kahdelle vieraalle kielelle nykyisen yhden sijaan. Kehittyneempää älyllistä ajattelua vaativia aineita sen sijaan on hedelmällisempää opiskella varttuneempana. Niinpä vierailta kieliltä mallissani vapautuvia yläkoulun ja lukion tunteja voitaisiin siirtää esimerkiksi kirjallisuudelle ja luonnontieteille. Peruskoulun viimeisellä luokalla olen vapauttanut tunteja kieliltä mahdollisimman paljon ajatellen erityisesti niitä oppilaita, jotka eivät mene lukioon. Kokonaan minkään kielen opiskelua ei kuitenkaan pidä missään koulutusvaiheessa keskeyttää, jottei unohtumisprosessi pääse alkamaan, ennen kuin kielelle alkaa olla hyötykäyttöä.

Mallissani opiskellaan pitkään ja perusteellisesti kahta vierasta kieltä. Tämä poikkeaa selvästi opetusministeriön nykymallista, jossa opiskellaan lukio mukaan lukien kolmea-neljää kieltä ja aikuisena sitten osataan niistä enintään yhtä, koska muiden kielten taito ei ehtinyt kehittyä sujuvalle tasolle asti ja unohtui koulun jälkeen käytön puutteessa. Minun mallini ei ehkä näytä yhtä hyvältä tilastoissa, joilla suomalaista koulujärjestelmää esitellään EU-kollegoille, mutta on oppilaan kannalta hyödyllisempi.

Motivaatio on tärkeä tekijä vieraan kielen niin kuin minkä tahansa muunkin asian oppimisessa. Siksi mallini pohjautuu mahdollisimman suurelta osin valinnaisuuteen ja vapaaehtoisuuteen. Valinnaisuus ja kielen opiskelun aikainen aloittaminen ovat sikäli ristiriitaisia periaatteita, että 2. luokan alkaessa lapsi ei ole vielä kypsä tekemään harkittua kielen valintaa. Siksi mallini sisältää mahdollisuuden vaihtaa käytännössä vanhempien valitsemaa A-kieltä, kun oma harkinta on kehittynyt. Vaihdetun kielen suurempi tuntimäärä pyrkii kuromaan umpeen menetettyjä opiskeluvuosia. Samalla se vähentää kielten opiskelua yleisesti inhoavien intoa turhiin A-kielen vaihtoihin.

Poikkeuksen valinnaisuusperiaatteesta muodostaa mallissani englanti. Tämä johtuu tietenkin englannin saavuttamasta kielialueiden välisen kommunikaation yleiskielen asemasta. Käytännössä englanti on valtaosassa kouluista pakollinen jo nyt, joten esittämäni pakkoenglannin virallistaminen tuskin juuri ketään haittaa. Itse asiassa englannin opiskelun aloitusajankohta ja kokonaistuntimäärä pysyvät mallissani likimain samoina, mitä ne suomalaisten enemmistöllä jo nyt ovat.

Yllättävin piirre mallissani lienee se, että se ei salli englantia ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi. Tähän on kaksi syytä. Ensimmäinen on puhtaasti käytännöllinen: varsinkin pienissä kouluissa opetus on helpointa ja edullisinta järjestää, kun eri opetusryhmiä eli eri kielivalintoja on mahdollisimman vähän. Siksi haluan, että kaikki aloittavat englannin samaan aikaan ja kaikki aloittavat sen toisen vieraan kielen samaan aikaan. Kun voimavaroja ei tuhlata suhteellisen vähämerkityksisen vuosi aiemmin tai myöhemmin -valinnan tarjoamiseen, niitä riittää olennaisempaan eli mahdollisimman laajaan A-kielten valikoimaan.

Mutta miksi toinen kieli ensin ja englanti vasta sitten? Koska useimmat kuulevat lapsesta alkaen runsaasti englantia muun muassa televisiosta, ja se kieli on runsaasti esillä lähes kaikkialla ympäristössä. Siksi englannin oppimiseen tarvitaan vähemmän koulutunteja kuin toisen kielen. Mahdollisimman varhainen aloittaminen tukee erityisesti ääntämisen oppimista ja kielen "tutun tuntuiseksi" tulemista. Juuri näitä samoja asioita tukee ympäristössä kuuluva englanti. Siksi se toinen vieras kieli tarvitsee ensimmäisiä, aikaisimpia vieraan kielen koulutunteja paljon kipeämmin kuin englanti ja hyötyy niistä enemmän. Molempien opiskelua ei myöskään ole hyvä aloittaa aivan samaan aikaan, jotteivät kielet mene lapsella sekaisin, ja jotta kummallekin riittää ensimmäisenä opiskeluvuonna runsaasti tunteja tehokkaaseen alkuspurttiin.

Englannin osaamisesta ei nykyaikana enää ole työmarkkinoilla hyötyä. Sen osaamattomuudesta kylläkin on paljon haittaa. Toisin sanoen englantia osaamalla ei voi erottua työnhakijoiden joukosta, koska kaikki muutkin osaavat sitä; olemalla osaamatta kylläkin erottuu kielteisesti. Mallini ehkäisee tuon kielteisen erottumisen, mutta antaa lisäksi jokaiselle yhden vahvan vieraan kielen, jota kaikki muut eivät osaa, ja jonka avulla työmarkkinoilla voi siis erottua joukosta myönteisesti.

Mallini sisältää pakkosuomen ja vieläpä A-kielenä kaikille, jotka käyvät koulunsa jollain muulla kielellä. Näin siksi, että suomalaisen koulun tehtävä on antaa valmiuksia suomalaisessa yhteiskunnassa toimimiseen. Suomi on tämän yhteiskunnan tosiasiallinen pääkieli. Lisäksi se on meidän tärkein antimme maailman kulttuurisen monimuotoisuuden ja ideoiden rikkauden kehittämiseen. Siksi suomen kehittäminen on Suomen erityistehtävä maailmassa.

Jotta mallini tuottaisi yhteiskunnan kannalta hyödyllisimmän tuloksen, opiskeltavien A-kielten valikoiman tulisi olla mahdollisimman monipuolinen. Toteutuisiko tämä kuntien ja oppilaiden vapaiden valintojen varassa? Eiköhän vain. Itärajalla varmaankin opiskeltaisiin runsaasti venäjää, länsirannikolla ruotsia. Perinteiset eurooppalaiset kielivalinnat saksa ja ranska pitäisivät luultavasti pintansa kilpailussa. Kaukaisempien ja nousevien kielten, kuten espanjan ja kiinan, opiskeluun olisi ehkä syytä rohkaista lisäporkkanoilla? Toisaalta, kuka meistä voi varmasti tietää, mitä kieliä vuosikymmenten päästä tulevaisuudessa eniten tarvitaan? Paras ehkä jättää vapaus ja vastuu ihmisille itselleen. Se ei välttämättä paranna lopputulosta, mutta vähentää ainakin turhaa tyytymättömyyttä. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Tuula Kiilamo (nimimerkki)

Erinomainen ehdotus, mutta taloudellinen näkökulma puuttui .

Maalaismummo (nimimerkki)

Lähtökohtaisesti oikeanlainen esitys, nimenomaan se "vaikein" tai "vierain" aloitetaan ensin.Mulla ei nyt ole aikaa lukea yksityiskohtaisesti tekstiäsi, mutta:

Entä jos haluaa opiskella enemmän kuin kahta kieltä?

Entä jos on kerta kaikkiaan niin heikko, ettei opi ensin kunnolla lukemaankaan?

Käyttäjän impivaara kuva
Tiera Laitinen

Ylimääräisiä kieliä saisi mallissani opiskella valinnaisaineina yläkoulussa ja lukiossa, jos kielipäätä ja intoa riittää. Käytännössä varmaan enintään yhtä ylimääräistä peruskoulussa ja kahta lukiossa, eli kielten määrän voisi halutessaan kasvattaa samaan kuin nykymallissakin. En ole tuota valinnaisten kielten asiaa tarkemmin pohtinut, sen voisi jättää pitkälti kuntien ja koulujen paikalliseen päätäntään.

A-kielen opiskelu olisi mallissani ensimmäisenä vuonna pääasiassa suullista ja leikinomaista, joten ei haittaa, vaikka ei vielä ensimmäisellä luokalla ehtisi oppia kunnolla lukemaan. Niille, joilla on vakava luki-häiriö, voisi antaa poikkeusratkaisuna vapautuksen A-kielestä ja käyttää säästyneet tunnit mm. äidinkielen tukiopetukseen.

Juha Salmi

Tähän vain sanoisin että vieraankielen opiskelun aloitus silloin kun ei edes oman kielen osaaminen luku- että kirjoitustaidon kohdalla ei ole hyvällä tasolla ei tuo hyviä tuloksia.

Käyttäjän impivaara kuva
Tiera Laitinen

Toisaalta lastentarhaikäisten kielikylvyistä väitetään saadun hyviä kokemuksia. Omia tai lähipiirin kokemuksia minulla ei ole, joten tiedä sitten, kuinka totta väitteet ovat.

Kuten jo ylläolevassa kommenttivastauksessani mainitsin, A-kielen opetuksen olisi mallissani oltava ensimmäisenä vuonna aika leikinomaista ja pääosin suullista juuri siksi, että omaakaan kieltä ei ole vielä ehditty oppia kunnolla lukemaan ja kirjoittamaan.

Anita Koivu (nimimerkki)

Järkevä ja tulevaisuuden näkökulmat huomioonottava kannanotto. Vastustajien kannanotto asiaan kuin asiaan on aina mitä se maksaa? Kaikki vaihtoehdot maksavat. Yhtään ilmaista ei ole. Minusta rahan avulla asioitten torpeedoiminen on osoitus vaan näköalattomuudesta ja asioihin perehtymättömyydestä.Tiedän eläkeläisopettajana, että ammattijärjestöt pitävät jäseniensä puolta.Kyllä näin tärkeässä asiassa kuin lasten koulutus on tärkein oppilas,eikä se joutuuko joku ruotsinopettaja tai muu opettaja työttömäksi. Perustelu opettajien työllisyyteen on yhtä naurettava jos pitäisi nyt sairastaa, että lääkäreiltä ei loppuisi työ.

Englanti ei tarvitse pakon tukea (nimimerkki)

Ainoa kummastuksen aiheeni: MIKSI kaikkien muka olisi pakko lukea englantia? Ei sitä juuri missään tarvitse sen enempää, kuin jo nytkin voi oppia ihan vain telkkua tuijottamalla. Jos joku välttämättä haluaa sitä opiskella, opiskelkoon, mutta englannin nostaminen pakolliseksi maassa, jossa edes omaa äidinkieltä ei enää osata, on perusteltu huonosti.

Käyttäjän impivaara kuva
Tiera Laitinen

Puhuttua englantia ehkä oppii telkustakin, mutta kyllä kirjakielen hallintaan tarvitaan kouluopetusta. Suuressa osassa kouluista englanti on tällä hetkellä ainoa tarjolla oleva vaihtoehto ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi. Ehdotukseni vain tekisi viralliseksi pakon, joka käytännössä vallitsee jo nyt. Jos ei tässä muuta hyvää ole, niin ainakin se, että sitten tuota pakkoa on helpompi kritisoida!

Olen muuten sitä mieltä, että äidinkielen ja kirjallisuuden tuntimäärää pitäisi tuntuvasti lisätä peruskoulun ylimmillä luokilla ja lukiossa. Siihenhän voisi käyttää mallissani vierailta kieliltä juuri noilla luokilla vapautuvia tunteja.

Parabellum (nimimerkki)

"Ei sitä juuri missään tarvitse sen enempää, kuin jo nytkin voi oppia ihan vain telkkua tuijottamalla."

Näinköhän on? Englanti on yksi niistä kielistä, joita opetetaan pitkälti kaikkialla kehittyneessä maailmassa ja täten yksi tärkeimmistä kauppakielistä. EU:n alueella se on ranskan lisäksi ehkäpä tärkeinpiä valtakieliä. Tähän kun vielä lisätään erinäisten ohjelmistojen ja tietokirjojen tarve useissa ammateissa, on englanti monille tärkeämpi kielenä kuin rakas äidinkielemme. Läheskään kaikkia kirjoja ei todellakaan käännetä suomeksi. Jos haluat pysyä mukana kehityksessä omalla alallasi, joudut usein pänttäämään kirjallisuutta englanniksi.

Käyttäjän POOL kuva
Olli Porra

Mielenkiintoinen esitys, jossa on paljon hyviä ajatuksia mutta myös aika outoja ja käytännössä, ellei aivan mahdottomia niin ainakin resursseja ajatellen epärealistisia. Eivätkä Laitisen nykykäytännöstä paljon poikkeavat ideat tässä vaiheessa, kun hallitus jo käsittelee valmista ehdotusta, tule johtamaan yhtään mihinkään.

On aivan selvää, että kaikille pakollisia vieraita kieliä ei pitäisi olla kuin enintään kaksi, ja kyllä tämän päivän realiteetteihin kuuluu englannin kielen välttämättömyys. Pienissä kunnissa ja kouluissa ei toisen vieraan kielen vaihtoehoja voi ehkä olla kuin kaksi, mutta kunnissa, joissa on useampia yläasteita, voi kielitarjonta olla tietenkin erilainen eri kouluissa.

Ruotsin kieli - suomenkielisille vieras kieli - voi olla yhtenä toisen vieraan kielen vaihtoehtona varsinkin kaksikielisissä kunnissa. Mutta ei suomenkielisiä voi asettaa kielitarjonnassa eriarvoiseen asemaan sillä perusteella, että he sattuvat asumaan kaksikielisessä kunnassa. Esimerkiksi on täysin väärin, jos suomenkielisille tarjotaan ruotsille vaihtoehtoja, esim. venäjää, vain Itä-Suomen kunnissa, niin kuin jotkut ovat ehdottaneet. Koulutuksen on oltava samanarvoista koko maassa, tietenkin kunnan koosta riippuvat taloudelliset ja työvoiman saatavuuteen liittyvät seikat sentään huomioiden.

Muissa maissa on käytäntönä, että pakollisia vieraita kieliä on vain kaksi tai yksi, englanti. Eivät kaikki suomalaisetkaan todellakaan tarvitse useamman kuin yhden vieraan kielen taitoa, ja niin kuin Tiera Laitinen toteaa, on parempi oppia yksi tai kaksi kieltä kunnollisesti kuin useampia niin vähän, että valmiudet käyttää kieltä ovat olemattomat.

Tärkein muutos on saada pakkoruotsi poistetuksi, mutta poliitikkojen RKP-riippuvuuden tuntien typerä nykykäytäntö saattaa vielä jatkua - kunnes kansa saa todella nöyryyttämisestä tarpeekseen.

iiris. (nimimerkki)

Kun pakkoruotsi lakkautetaan ja sen paikalla on valinnainen vieras kieli, niin suomalaisten kielitaito paranee kertaheitolla ja heti. Muuta ei tarvita kuin lakkauttaa pakkoruotsi.

Vieras (nimimerkki)

Muuten hyvä, mutta miten niiden oppilaiden kohdalla jotka pystyvät oppimaan vain yhden kielen kunnolla?

Kalevi Kantele (nimimerkki)

Tieran ehdotus on virkistävä poikkeus vieraita kieliä painottavasta koulun nykytodellisuudesta. Onhan se uskomatonta, että Suomessa voi teoriassa kirjoittaa kahdeksan laudaturia seitsemällä kielellä ja terveystiedolla. Television englannille antama "tukiopetus" on aikamoinen; täysi-ikäisyyteensä tullessaan keskiverto nuori on kuullut lähes kolmen työvuoden (5000 tuntia) verran englantia.

Mutta ehdotuksessa on muutama mutta. Olen kuullut kokeneelta alakoulun rehtorilta, että käytännössä kolmannes oppilaista ei opi lainkaan vieraita kieliä, kolmannes yhden ja sille viimeiselle kielien oppiminen ei tuota mitään ongelmia.

Toinen mutta liittyy Tieran ehdotukseen luonnontieteiden opiskelusta vasta yläkoulussa. Saanen lainata englantilaista tohtori Tina Jarvista. Hän selvitti lasten suhtautumista luonnontieteisiin. Jarviksen lopputuloksen hän kiteytti: "lapsen kiinnostus luonnontieteisiin on
herätettävä ennen 11 vuoden ikää. Sen jälkeen on liian myöhäistä" (HS 30.12.2000)

segregaatio (nimimerkki)

Olli Porra: "Tärkein muutos on saada pakkoruotsi poistetuksi, mutta poliitikkojen RKP-riippuvuuden tuntien typerä nykykäytäntö saattaa vielä jatkua - kunnes kansa saa todella nöyryyttämisestä tarpeekseen"

Tämmönen segregaatio ja pakkoruotsitusapartheidpolitiikka on, kuten aiemmin kirjoitit "Poliitikkojen painajainen".

Toisaalta, tämähän on kerrassaan herkullinen vaaliteema! Nyt täytyy vain pitää aiheesta reippaasti meteliä ja keskustella avoimesti mikä meitä suomalaisia tässä suomenkieleen kohdistetussa rasismissa kaivertaa.

Niin ja hyvä on myös muistuttaa että eduskuntavaalien vaalipäivä on sunnuntai 17.4.2011

http://www.perussuomalaiset.fi/eduskuntavaalit2011
http://www.ruutupaperi.fi/Hyvan_Olon_Mediat_Oy/Per...

JussiP (nimimerkki)

Ehdotus vaikuttaisi oikein hyvältä ja toimivalta. Muutama kommentti kuitenkin koskien kielivalintoja A-kielen osalta.

Peruskoulun toisella luokalla, eli noin 8-vuotiaana alkavan vieraan kielen osalta varsinkin alkuvaihessa on heikommille oppilaille tärkeää, että he saavat tarvittaessa apua vanhemmilta tai muilta lähipiiriin kuuluvilta (isovanhemmat, sisarukset jne.). Esimerkiksi nyt syntyvien lasten vanhemmista suurimmalla osalla vahvoja kieliä ovat lähinnä englanti sekä osalla ruotsi, saksa tai ranska. On siis mahdollista että koululainen joutuu jo toisella luokalla opiskelemaan ainetta, jota hänen vanhempansa eivät osaa lainkaan jos oman kunnan koulut eivät tarjoa vanhempien hallitsemia kieliä.

Pakkoenglanti on tosiaan jo nykyisin tosiasia, jota ei kuitenkaan virallisesti missään todeta. Esim. Vantaalla tehtiin muutama vuosi sitten päätös tarjota ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi ainoastaan englantia. Perustelutkin olivat melko vakuuttavat: jo joitain vuosia kaikkien muiden kielien valitsijoita yhteensä oli ollut koko kaupungissa alle yhden opetusryhmän (n. 20 henkeä?) verran. Englannin todellista asemaa kuvaa myös joitain vuosia sitten näkemäni tilasto, jonka mukaan koko maan toiseksi yleisin A-kieli (englannin jälkeen) oli suomi - jonka voivat luonnollisesti valita vain ne joiden äidinkieli on jokin muu, lähinnä ruotsi.

On mahdollista että joissain kaupungeissa tulisi tässä ehdotetussakin mallissa vastaavia tilanteita kuin Vantaalla nyt: tarjontaa ja/tai kysyntää on vain yhdelle A-kielelle. Varsinkin ruotsinkielisissä kouluissa moni varmasti valitsisi ensimmäiseksi kieleksi suomen.

Toimituksen poiminnat