*

Tiera Laitinen

Heinäsirkka ja muurahainen

Aisopoksen eläinsadut ovat jo vuosikymmenten ajan opettaneet suomalaisillekin lapsille elämän lainalaisuuksia ja yhteisön arvoja. Mutta ajat muuttuvat, ja hyvän elämän edellytykset niiden mukana. Aisopoksen satujen moraali on sidoksissa alkeellisen agraariyhteisön nurkkakuntaisiin arvoihin ja toimintamalleihin. Nyt, kun elämme kansainvälisen yhteisöllisyyden aikaa, on suorastaan vastuutonta tarjota lapsillemme menneisyyteen takertuvia "opetuksia". Aisopoksen sadutkin on siis päivitettävä sellaisiksi, että ne opastavat kasvavia eurokansalaisiamme menestymään nykyaikaisessa yhteiskunnassa.

Haastan kaikki lukijani mukaan satujenpäivitystalkoisiin, ja tarjoan tässä esimerkkinä uudistamani version sadusta Heinäsirkka ja muurahainen.


Eräänä aurinkoisena kesäpäivänä työmuurahainen raatoi keonrakennuspuuhissa, kun ohi kulki heinäsirkka soitellen viuluaan. "Kuinka upea kulttuuriolento tuo sirkka onkaan", huokasi työntekoa valvova kuningatarmuurahainen. "Kyllä minua niin hävettää olla muurahainen".

Tuli syksy ja tuli talvi. Pian heinäsirkka jo koputteli keon ovella ja pyysi saada jotain syödäkseen sekä asuinsijan keosta talveksi. "Ensi kesänä varmasti autan keon kunnostamisessa, ja kerään itselleni ruokavarastot sekä teillekin maksan takaisin mitä tänä talvena syön", se lupasi. Ja niin kuningatarmuurahainen toivotti sirkan tervetulleeksi, vaikka työläinen nurkassa jotain laiskureiden hyysäämisestä jupisi.

Kesän tullen sirkka kirmasi taas kedoille viuluaan soittelemaan. Syksyllä se palasi kekoon ja toi mukanaan hempeän heilankin, joka oli soittoon mieltynyt.

Eräänä kuulaana syyspäivänä ensimmäisten yöpakkasten jälkeen mehiläinen pistäytyi keolle. Se kyseli, milloin sirkka maksaisi takaisin kaiken sen hunajan, jota se oli pitkin kesää lainaillut omaksi ja heilansa ruuaksi. Sirkka väänteli koipiaan ja pyysi laina-ajan pidennystä seuraavaan kesään. Tämän kuullessaan kuningatarmuurahainen ilmoitti, että työmuurahainen kyllä maksaisi lainan takaisin, jos sirkka ei siihen kykenisi; asuivathan he samassa keossa, joten heidän tulisi myös kantaa vastuuta toisistaan.

Niin työmuurahainen lähti keräämään ruokaa maksuksi mehiläiselle, vaikka syksy oli jo pitkällä ja olisi ollut talvihorroksen aika. Se raatoi lyhenevät talvipäivät aamupimeästä iltapimeään, kunnes eräänä päivänä pakkanen yllätti sen. Silloin työmuurahainen kohmettui taakkansa alle ja jäätyi kuoliaaksi.

Keossa alkoi tulla kylmä, koska työmuurahaisen kesä oli mennyt omien ja sirkan talviruokavarastojen täytössä eikä se ollut ehtinyt kerätä riittävästi polttopuuta talven varalle. Niinpä heinäsirkka lainasi mehiläiseltä ison tynnyrillisen hunajaa ja lähti sen turvin Thaimaahan leppoisia eläkepäiviä viettämään. Ja mehiläinen lainasi sirkalle mielellään, sillä se tiesi, että uudet muurahaissukupolvet kyllä maksaisivat lainat takaisin korkojen kera.

Sen pituinen se.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän HannesV kuva
Hannu Valjakka
Tuula Hölttä

Teistit, ateistit ja poliitikko

Teistit ja ateistit olivat sotajalalla. Sotatilaa oli jatkunut jo kauan, ja monia taisteluja oli taisteltu. Joskus teistit voittivat ja ateistit hävisivät. Joskus ateistit voittivat ja teistit hävisivät. Mutta eräs otus oli aina voittajien puolella, oli voittaja sitten kumpi puoli tahansa, ja se otus oli poliitikko. Jos poliitikko ajatteli, että se puoli, jolla se taisteli, alkoi olla häviöllä, niin se yksinkertaisesti vaihtoi puolta. Tietenkin teistit ja ateistit panivat sen merkille, kuinkas muuten.

Vihdoin päästiin sovintoon, ja sota teistien ja ateistien välillä loppui. Poliitikko oli varma siitä, että se oli suosittu kaikkien keskuudessa. Oli miten oli, sehän oli auttanut voittoon jokaisessa taistelussa.

- Ehkäpä he tekevät minusta ihan presidentin, se ajatteli ylpeänä. Mutta asiat eivät sujuneetkaan niin kuin se oli ajatellut.

- Sinä kaksinaamainen petturi, sanoivat teistit ja ateistit. - Et ole kenellekään uskollinen. Sinä annat kaikkien hävitä. Emme halua olla enää missään tekemisissä sinun kanssasi.

Siitä päivästä lähtien poliitikko oli hylkiö, jota karttoivat sekä teistit että ateistit. Sen pituinen se.
[muunnos sadusta Linnut, pedot ja lepakko]

Matti Palviainen

Sovellettu Aisoopos on yhtä opettava kuin alkuperäinenkin.

Toisaalta. Muista, että Isoveli (valtakunnansyyttäjänvirasto) valvoo.

K Veikko

Työmuurahaisten jupina kantautui myös kuningattaren ja hänen virkamiestensä korviin.

Hovi kokoontui hätäistuntoon. Monenlaisia ratkaisuja pohdittiin. Ratkaisujen vaikutuksia hovin elämään pohdittiin kannalta jos toiseltakin. Asia oli kiireellisesti ratkaistava ja kaikki tiesivät että ilman hovia työmuurahaisilla ei olisi minkäänlaisia mahdollisuuksia selviytyä.

Lopulta kuningattaren oli valittava ratkaisu ja tehtävä vaikea mutta välttämätön päätös: Muurahaiset on vaihdettava. Itse asiassa hän oli jo muutenkin kyllästynyt työmuurahaisten harmaaseen ja yksitoikkoiseen väriin.

Elämään on saatava lisää väriä.

Toimituksen poiminnat